FIN*Cat'omatic

Kissa on mahtava perheenjäsen

Niille, joilla ei ole kokemuksia kissoista, tulee yleensä yllätyksenä pentujen seurallisuus ja sosiaalisuus. Miten ne eivät sähise ja raavikaan sekopäisenä, kuten jotkin urbaanilegendat kertovat. Pennut ovat luottavaisia ja rohkeita, eikä niiden tarvitse puolustautua uhkaavaa ihmismörköä vastaan, mikäli heidät on totutettu syntymästä saakka leppoisaan yhteiseloon. Kissat ovat myös älykkäitä eläimiä, jotka saa oppimaan tapoja ja temppujakin ehdollistamalla. Eli ihan samoilla keinoilla, joilla ihmislapsia ja koiriakin opetetaan: syöte ja positiivinen palaute. Kissa myös muistaa kokemansa vääryydet, joten kurittamalla ei kissaa ruotuun saada, vaan tulokset ovat juuri päinvastaiset kuin alunperin haluttiin.

Kissan vuorokausirytmiin sisältyy paljon unta ja leppoisaa lekottelua. Aktiivisia rotuja, ja yksilöitä rauhallisimmistakin roduista, kylläkin löytyy. Kissan domestikaatio on huomattavasti lyhyempi kuin koiran, ja toisaalta eläinlajina se ei ole laumaeläin. Siksi koiramaista viettiä seuraamiseen ja ihmisen palvontaan ei kissoissa tapaa. Onkin sanottu, että kissa on itsevarman ihmisen lemmikki. Kissa kyllä valitsee perheestä omat ihmisensä, joille hän suo runsaasti hellyydenosoituksia ja muuta huomiota. Tämä ihmisjäsen voi olla vaikkapa perheen äiti, joka kiltisti palvellen laittaa maittavat ateriat viiksiniekalle. Tai perheen lapsi, joka innostuu kissamaisiin leikkeihin, joita aikuiset eivät kauaa jaksa.

Joskus kuulee kerrottavan, ettei pentuja myydä perheisiin, joissa on ihan pieniä lapsia. Toisaalta tämänkin näkökulman ymmärtää - konttausikäisen puristusote kun on aika kivulias ihmisillekin, saati sitten kissalle. Vanhemmat kyllä ovat tässä avainasemassa opetettaessa lapselle eläinten kunnioittamista ja hyvää kohtelua kehdosta pitäen. Lapsiin tottumattomille kissoille innokkaat kiljahdukset ja halausyritykset ovat silkkaa kauhua, jota paetaan kodin pimeimpiin kolkkiin. Nuorten parien kannattaa myös pohtia sitä, mitä sitteen tehdään, jos perheeseen syntyvä vauva onkin allergikko.

Kissaa hankittaessa on muistettava, että hän elää joskus jopa parikymmenvuotiaaksi, joten harkinta on aina paikallaan. Kissan perusterveydenhuolto maksaa, laadukas ruoka maksaa, kissanhiekka maksaa. Kaikki maksaa. Joillekin voi tulla yllätyksenäkin kissanpidon kustannukset. Varsinkin, jos kissa sairastuu ja vaatii paljon eläinlääkärin hoitoa. Kissaa ei myöskään voi jättää eläinsuojelulainkaan mukaan yksin viikonlopuiksi, vaan hänelle on hankittava hoitaja tai hoitopaikka. Taajamissa kissan valvomaton ulkoilu on myös kielletty, joten kissa on ulkoilutettava valjaissa tai sille on rakennettava tarha.

Kissa tarvitsee myös aktivointia. Touhukkaalle kissalle ei silloin tule mieleen kaikenlaiset kepposet, kuten tapettien repiminen tai mullan kaivaminen emännän innolla vaatimista huonekasveista. Kissa myös vaihtaa karvansa noin pari kertaa vuodessa. Jotkin yksilöt pudottelevat karvojaan tasaisesti pitkin vuotta, toiset taas reippaammalla kertarysäyksellä. Tällöin karvapalleroita leijailee iloisesti innokkaasta imuroinnista huolimatta. Kissanhiekkaakin kantautuu tassuissa sinne sun tänne. Ja jonnekin ne turkin pesun yhteydessä vatsalaukkuun kertyneet karvapallerotkin pitää pulauttaa, vaikkapa sohvaan. Eli kissa on siisit eläin ;).

Mutta kaiken kaikkiaan, kun löytää sen oman rakkaan viiksiniekkansa, ei mikään ole sen rentouttavampaa, kuin köllötellä pehmeästi hurisevan kisun vieressä!

Tyttö vai poika?

Urokset ovat yleensä kookkaampia kuin naaraat. Tosin poikkeukset vahvistavat säännön. Naaraat voivat olla myös varautuneempia kuin urokset, ihan kissan vaistomaisen suvunjatkamisvietin vuoksi. Mutta toisaalta tytöillä on yleensä enemmän terävyyttä luonteessa, joka on todella viehättävää. Olipa sitten kyseessä poika tai tyttö, on kumpikin leikattava, jos kyseessä ei ole jalostukseen käytettävä kissa. Kolleilla ei ole juoksuaikoja, vaan kun leikkaamattoman pojan kollittelu alkaa, sitä jatkuu tauotta kuolemaan saakka. Ja sen yleisiä, ikäviä lieveilmiöitä ovat pissalla merkkaaminen, mouruaminen ja karkailu. Jotku vaipuvat lemmentuskissaan jopa masennukseen ja erakoituvat muusta perheestä. Ruokahalukin kärsii tai muhkea ulkomuoto hupenee tyttöjen perään haikaillessa. Tyttökissoille jo ensimmäinenkin kiima voi aiheuttaa kohtutulehduksen. Kiimat lisäävät myös nisäkasvainten riskiä. Ja ihmiselle ei niin mieluisat mouruaminen, levottomuus, karkailu ja jopa merkkaaminen ovat kiimojen oheistuote. Niin pojan kuin tytönkin voi leikata jopa alle luovutusikäisenä. Naaraalla ei siis tarvitse olla sitä ensimmäistäkään mourua ennen leikkausta. Eikä poikakissa jää pienikokoisemmaksi varhain leikattuna. Positiivinen vaikutus luonteeseen on kuitenkin merkittävä: kissasta tulee (tai se pysyy) seurallisena ja huomattavasti levollisempana ilman turhia kumppaninhankintahuolia.

Lemmikkitasoinen - näyttelytasoinen - siitostasoinen ....

Myynti-ilmoituksissa törmää sitten viimeistään näihin termeihin, jotka kasvattaja on oman arvionsa perusteella antanut kasvatilleen. Lemmikkitasoiseksi luokitellaan yleensä pentu, joka voi olla rotuominaisuuksiltaan tai vaikka kuvioiltaan vähän vaatimattomampi, kuin näyttelytasoinen sisaruksensa. Joskus syynä saattaa olla rakenteellinen, terveyttä kuitenkin vaarantamaton vika, kuten esimerkiksi häntäknikki. Tasi sitten lemmikkitasoinen voi olla ulkomuodoltaan ihan huippuyksilö, mutta kasvattaja myy koko pentueen samantasoisina syystä tai toisesta. Ostajalle kyllä selvitetään tason peruste, jos ei ihan automaattisesti, niin sitten kysyttäessä.

Näyttelytasoinen on sitten kasvattajan mielestä lupaava pentu näyttelyitä ajatellen. Hänellä on hyvät rodunomaiset piirteet, ei rakenteellisia vikoja sekä ehkäpä vielä hieno väri ja kuvio. Pitää kuitenkin muistaa, että arvio tehdään kissan ollessa alle luovutusikäinen ja kun luontokappaleista puhutaan, voi mitä tahansa sattua. Isokokoinen pentu voikin jäädä aikuisena pieneksi. Korvat jäävät tötterölle pään päälle jne. Joka tapauksessa taso on arvioitu parhaan mahdollisen tietämuksen mukaan ja pennulla ei ole mitään sertin evääviä virheitä.

Siitostasoisella pennulla on sitten lupa kasvattaa. Hän ei välttämättä ole se komein ja kaunein pentu, mutta kasvattajan mielestä sen ominaisuudet ja sukutaulu ovat niin hyvät, että sitä kannattaa käyttää rodun kehittämiseen. Siitostasoisia pentuja myydään harvemmin yleensä siitä syystä, että kasvattajat pyrkivät pitämään linjansa mahdollisimman avoimina eli samoista yhdistelmistä ei tuoteta tulevaisuudessa klooneja tusinoittain. Tämä on rodun terveyden vuoksi erittäin tärkeä asia, sillä piilevät perinnölliset taudit voivat puhjeta vasta esimerkiksi 3-vuotialle, jo siitoskäytössä olleelle vanhemmalle (esim. HCM). Jos kissalla ennen tätä on ollut lukuisia pentuja, jotka ovat puolestaan jatkaneet monilukuisina sukua, on perinnöllisen pommin mahdollisuus jo olemassa. Siitoskissan hankkiminen on aina luottamuskauppaa ostajan ja kasvattajan välillä. Jotkut eivät myy pentuja siitostasoisena kuin jo rekisteröidyille kasvattajille.

Ennen ostopäätöstä kannattaa siis miettiä, mitä haluaa kissansa kanssa tehdä. Vaikka näyttelyt eivät ostohetkellä voisi vähempää kiinnostaa, voi tulevaisuudessa näyttelykärpänen purra pahastikin. Toisaalta, kissa on kuluttajasuojalain mukaan ostajansa omaisuutta, kun se on luovutettu kauppaehtojen mukaisesti ostajalle ja hän saa toimia omaisuutensa mukaan kuten haluaa. Mutta jos kauppasopimuksessa on yhdessä sovittu, ettei kissaa käytetä näyttelyissä tai siitoksessa, ja tästä hyvästä on ostaja saanut tuntuvan hinnanalennuksen, sitovat nämä rajoitukset ostajaa oikeudellisesti.

Mistä pentu?

Mettiskasvattajien lukumäärä Suomessa on tätä kirjoittaessa tainnut ylittää jo sadan rajapyykin, ja heitä on kaikkialla Suomessa noin Oulun leveysasteille. Kasvattajien yhteystietoja löytää parhaiten Norjalainen Metsäkissa ry:n sivulta, mutta yhdistykseen kuulumattomien kasvattajien pentujen myynti-ilmoituksia on myös rotukissayhdistysten pentuvälityssivuilla. Rotukissayhdistysten kotisivujen osoitteet löytyvät Suomen kissaliiton sivulta. FIFE-kasvattajien suhteen päteekin yksi järkähtämätön sääntö: heidän on kuuluttava johonkin kissaliiton alaiseen rotukissayhdistykseen. Toisten kissakattojärjestöjen, kuten TICA- ja CFA-säännöistä pitää minun häpeäkseni myöntää olevan tietämätön.

Kun sukupuoli- ja tasoasiat on saanut itselleen selviteltyä, voi mielessä pyöriä myös joku tietty väri tai kuvio, jonka kissallaan haluaa olevan. Tai sitten joku vanhempien sukutauluihin liittyvä voi olla valintakriteerinä. Kasvattajaa ei kannata välttämättä valita pelkästään maantieteellisen sijainnin läheisyyden vuoksi, vaikka se ostohetkellä voisikin tuntua oleelliselta. Minusta tärkeämpää on löytää juuri sellainen pentu, josta on haaveillut ja sellainen kasvattaja, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Vaikkei kasvattajan kanssa miksikään poskiystäväksi tarvitse ryhtyäkään, ovat luottamukselliset ja mutkattomat välit kummallekin osapuolelle, ja varsinkin sille kissalle, hyvä olla olemassa. Kasvattaja kun on hyvä apu ongelmatilanteissa ja omistaja taas iloksi kasvattajalle kertoillessaan kasvatin kuulumisia. Yleensä kasvattajat vaativat, että ostajaehdokas tulee paikan päälle tutustumaan pentuihin ja tutustuttavaksi. Usein kasvattajat myös vievät pennun ostajan kotiin, jotta voivat todeta olosuhteet siellä pennulle sopiviksi.

Kun kiinnostava pentu on löytynyt, kannattaa yhteydenpito aloittaa mahdollisimman ajoissa eikä odottaa siihen asti, että pentu on jo lähellä luovutusikää. Yhteydenottotapa on vapaa, jotkut ottavat yhteyttä sähköpostitse, toiset puhelimitse. Kannattaa kuitenkin miettiä valmiiksi vastaukset kysymyksiin, jotka melko varmasti kasvattaja tulee esittämään. Ne koskevat yleensä perhettä, lapsia, asuinmuotoa, muita perheen lemmikeitä, kokemusta ja/tai tietämystä kissoista sekä mahdollisia suunnitelmia pennun suhteen. Myös omat kysymykset olisi ostajan hyvä miettiä etukäteen. Mikään ei ole ainakaan minusta tympeämpää, kuin ilmaissähköpostiosoitteesta tyyppiä devilkimuli1234@tusinadomain.com tulevat emailit, joiden sisältönä on pelkästään "onx pentui paljonx maxaa?" ilman nimi- tai muita yhteystietoja. Olen kyllä pyrkinut aina näihinkin tiedusteluihin vastaamaan näillä edellämainituilla kysymyksillä. Sen sijaan tekstarit, joiden sisältö on sama tai jopa yhteydenottopyyntö, lentävät suoraan roskikseen.

Pennun hinnan saa, tottakai, ja se pitääkin kysyä. Samoin kuin muutkin kauppasopimukseen liittyvät asiat, kuten esimerkiksi varausmaksut. Norskipentujen hinnoittelu on kunkin kasvattajan oma asia ja rotuyhdistyksen ilmoittama hinta ei sido kasvattajia. Hinnoittelun perusteena on yleensä ne kustannukset, jotka kasvattajalle syntyvät pentueesta. Kulut ovat asiaa tuntemattomille yleensä vaikea hahmottaa, mutta ne sisältävät mahdolliset astutukseen liityvät maksut ja kulut, vanhempien terveystarkastukset, emon raskauden- ja mahdollisesti synnytyksenaikaiset eläinlääkäri- ja lääkintä- sekä lisäruokintakulut, pentueen ruokinta-, eläinlääkäri-, rokotus-, sirutus- ja rekisteröintikulut - keskeisimmät mainitakseni. Pennun hintaa voi nostaa lisäksi esimerkiksi yhdistelmässä käytetty linjoiltaan harvinainen, kallis tuontivanhempi, jolla kenties on lisäksi jalostusrajoituksia. Hinnanvaihtelut eri kasvattajien välillä ovat kuitenkin samantasoisille pennuille niin vähäiset kissan elinvuosille jaettuna, ettei euromäärää kannata pitää ensisijaisena valintakriteerinä.

Ostajan muistilista

Keskustele kasvattajan kanssa pennun tarvitsemista tarvikkeista. Yleensä kasvattajat laittavat pennun kotimatkalle mukaan pentupaketin, joka sisältää esim. pennun synnyinkodissaan syömää ruokaa, makuualusta, leluja jne. Kissanhiekaksi kannattaa varata samaa merkkiä, jota synnyinkodissa on käytetty. Samoin samanmallinen veski on hyvä varata, jottei avopotalla käynyt pentu hämmenny kokonaan kannellisen luukkuvessan kohdatessaan. Tarpeeksi kookas ja tukeva kuljetuskoppa on kuitenkin ehdoton. Älä sorru ostamaan pientä halpisversiota, joka jää parissa kuukaudessa liian pieneksi tai heppoiseksi isoksi kasvavalle norskille.

Maksa pennun kauppasumma kasvattajan tilille ja ota siitä itsellesi todisteeksi kuitti. Voit myös pyytää kauppasopimuksen etukäteen itsellesi tutustuttavaksi, jos kasvattaja ei sitä sinulle automaattisesti lähetä. Peruslomake kissakauppasopimuksesta on kissaliiton sivulla, mutta siihen voidaan tehdä ja usesin tehdäänkin tapauskohtaisia lisäyksiä. Lue se huolella läpi ja kysy kaikki askarruttamaan jääneet asiat. Yleensä toimin näin, sillä luovutustilanteessa on niin paljon muuta iloista hässäkkää, että sopimuskiemurat tahtovat jäädä toisarvoisiksi.

Luovutustilanteessa esitä maksukuitti, allekirjoita itsellesi ja kasvattajalle tulevat kauppasopimuskappaleet (muista ottaa oma kappaleesi!). Allekirjoita pennun omistajuuden vaihdoslomake, jonka kasvattaja toimittaa oman yhdistyksensä kautta Suomen kissaliitolle omistajarekisteriin vietäväksi. Ota pennun rekisterikirja ja tarkasta, että nimi täsmää kauppasopimukseen. Joskus kissaliiton rekisteröintiruuhkien vuoksi pennulla ei ole rekisterikirjaa, jolloin kasvattaja toimittaa omin kustannuksineen sen ostajalle. Jos rekisterikirja puuttuu, pyydä se merkittäväksi kauppasopimukseen. Tarkasta myös rokotusmerkinnät rekisterikirjan takakannesta, niitä pitäisi olla vähintään kaksi. Mahdollinen sirutus-, kastrointi- ja napatyrättömyystodistus ovat myös rekisterikirjan takaliepeessä. Pyydä todistuskopio pennun eläinlääkärin tarkastuksesta, jos kasvattaja on sellaisen sanonut tehneensä. Jos et vielä ole saanut suullista tai kirjallista opastusta pennun hoitoon, terveydenhuoltoon ja ruokintaan, on kasvattaja velvollinen antamaan sen viimeistään tässä vaiheessa.

Ja sitten se kaikkein tärkein. Tarkasta pennun kunto: ovatko silmät kirkkaat ja rähmättömät, ovatko korvat puhtaat, onko kissan peräpää puhdas, onko turkki puhdas ja iho kunnossa. Onko kissa valpas, virkeä ja terveen oloinen. Jos epäilet , että kissa ei ole terve, kysy siitä heti kasvattajalta. Sairasta pentua ei pidä missään tapauksessa ottaa, vaan odottaa, että pentu hoidetaan todistettavasti kuntoon kasvattajan toimesta.

Hyvä, kaikki on siis kunnossa ja kotimatka alkaa. Olithan jo varannut vapaata töistä tms, jotta sinulla on aikaa totuttaa uusi perheenjäsen kotiisi ja perheeseesi ja päinvastoin. Onnea matkaan!

Viimeksi päivitetty 24.7.2008
Last updated 24 July 2008

© 2008 FIN*Cat'omatic
kuvien ja tekstien luvaton lainaaminen kielletty
unsolicited quoting of texts and photos is prohibited