|
 Freija ajelulla kissavaunuillaan |
Joillakin kissaroduilla on kertomuksia rotunsa alkujuurista. Tässä tarinassa on sekoitettu fiktiota ja faktaa norjalaisen metsäkissan historiasta.Ikivanhat norjalaiset jumaltarut, joissa valtavat kissat mainittiin, olivat kiertäneet suusta suuhun sukupolvelta toiselle Norjassa jo vuosisatoja, ennen kuin Peter Christian Asbjørnsen ja runoilija Jørgen Moe julkaisivat ne vuosina 1841-44 kokoelmana norjalaisia kansantaruja and –lauluja nimillä Norske Folkeeventyr ja Norske Huldreeventyr Og Folkesagn.Tarustossa, kuten muissakin vahoissa mytologioissa, seikkailevat norjalaiset jumalat inhimillisine tunteineen, vahvuuksineen ja heikkouksineen. Thor, yksi skandinaavisen mytologian voimakkaimmista jumalista, kohtasi sotaretkellään jää- ja kivijättiläisten asuttamaa Jotunheimia vastaan niin ison kissan, ettei hänkään jaksanut nostaa sitä. Freija, kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatar, valjasti kaksi tällaista kissaa vaunujansa vetämään. Edda-saagassa näitä kissoja kutsuttiin Gib-kissoiksi, joiden arvellaan olevan juuri norjalaisia metsäkissoja. Nämä kissat olivat jumalattaren lemmikkejä ja ne leikkivät hänen nilkoissaan. Rotu on kehittynyt vuosituhansien kuluessa lähi-idästä kotoisin olevasta Felis silvestris lybica kantarodusta. Muinaisessa Egyptissä jumalana palvotut kissat levisivät kauppiaiden ja laivojen mukana ympäri Eurooppaa ja saavuttivat lopulta Skandinavian viikinkien retkiltä. Kylmä ilmasto ja ankarat olosuhteet suosivat vain vahvimpia yksilöitä, joilla oli suojaava karvapeite. Norjalaiselle metsäkissalla onkin luonnonvalinnan kehittämänä kaksinkertainen turkki, joka suojaa sitä kastumiselta ja kylmyydeltä. Alusturkki on tuuhea ja pehmeän villava, ja sitä suojaa pitkä ja karkeampi peitinkarva, joka voi näyttää jopa rasvaiselta. Kilpailu niukasta ravinnosta kehitti rodusta suurikokoisen, korkeajalkaisen ja lihaksikkaan. Norjalaisen metsäkissan vahvuudesta kertoo paljon jo se, että se laskeutuu puusta usein pää alaspäin. Pystyäkseen liikkumaan lumisessa maastossa käpälät kehittyivät isoiksi ja polkuanturoiden väliin kasvoi vahva karva, ”lumikenkä”. Norjalaiset metsäkissat elivät vuosisatoja Norjan ja Ruotsin metsissä, tästä nimi Skaukatt, ja adaptoituivat vähitellen ihmisiin. Rotu oli vaarassa hävitä sekoittuessaan aikojen kuluessa lyhytkarvaiseen kotikissaan, kunnes joukko norjalaisia kasvattajia aloitti rodun pelastamisen 1930-luvun alusta. Norjalaisia metsäkissoja esiteltiin ensimmäisen kerran kissanäyttelyssä Oslossa jo vuonna 1938, mutta virallisen rotuaseman vahvistaminen hautautui maailmansodan melskeisiin ja sen jälkeisiin rakennusvuosiin, kunnes vuonna 1972 rotu hyväksyttiin alustavasti norjalaisissa kissayhdistyksissä ja sen nimeksi tuli norjalainen metsäkissa. Yhtä hyvin rodun nimi voisi olla ruotsalainen metsäkissa, mutta norjalaiset olivat valveentuneempia ja aloittivat ponnistelut virallisen hyväksynnän rotustandardin määrittämiseksi. Vuonna 1973 olivat Helen ja Carl-Frederik Nordane (silloinen Norjan kissaliiton NRR puheenjohtaja) sekä Edel Runås (NRR rotukomission jäsen) lähettäneet vetoomuksen norjalaisten metsäkissojen omistajille jäljellä olevien metsäkissojen löytämiseksi ja kasvatukseen sopivuuden arvioimiseksi. Vetoomuksen tuloksena löydettiin Erik ja Else Nylundin omistama uros, Pans Truls (ruskeatiikeri/valkea, synt. 05/1973), jota pidetään rodun kantaisänä. Edel Runås raportoi käyntinsä jälkeen norjalaisen metsäkissan löytyneen ja kasvatusohjelma alkoi. Rodun dokumentoidun historian nollahetkenä pidetään Pans Trulsin ja Edel Runåsin Pippa Skogpussin (ruskeatabby/valkea, synt. 09/1972) ruskeatiikeri/valkoisten urospentujen, Pjewiks Forest Trollin ja Pjewiks Forest Nissen syntymää 17.4.1974. Pans Truls oli sittemmin myös toisen pentueen isänä, emona Pans Trulte (mustavalkea). Kasvatusohjelma jatkui ja useita rotulinjoja risteytettiin. Rotukissaksi hyväksyttiin vain rotukomission tarkkojen valintojen kautta, jotka tapahtuivat kissanäyttelyiden yhteydessä. Lukuisat noviisit jäivät valitsematta. Kasvattaminen oli vähälukuisten rotuun hyväksyttyjen vanhempien vuoksi aluksi vaikeaa eikä sukusiitostakaan pystytty täysin välttämään. Ennen kuin uuden rodun hyväksymistä FIFéssä pystyttiin anomaan, oli oltava olemassa kolme todistettavaa alkuperää olevaa sukupolvea. Kun Norjassa oli vuonna 1977 150 rekisteröityä norjalaista metsäkissaa, lähetti FIFé saksalaisen tuomarin Oslossa pidettyyn näyttelyyn tehtävänään tehdä kattava raportti uudesta rodusta, jotta tuomarikomissio voisi tehdä sen perusteella päätöksensä. Niinpä eräänä marraskuisena päivänä 1977 Carl-Frederick Nordane matkusti Pariisiin FIFén yleiskokoukseen mukanaan valokuvia tästä uudesta rodusta, joista hän onnistuneesti teki esityksen tuomarineuvostolle. 20.11.1977 klo 17:50 norjalainen metsäkissa vahvistettiin viralliseksi roduksi ja Pans Truls tunnustettiin ensimmäiseksi rotunsa edustajaksi champion-arvolla. Rodun virallistamisen jälkeen tehtiin päätös, jonka mukaan vain neljännen sukupolven kissoja saatiin viedä ulkomaille ja vuodesta 1981 lähtien toisen sukupolven kissoja, jotka olivat saaneet rotukomission juryn hyväksynnän. Noviisiluokan kautta tehtiin rotuun ottoa vuosina 1977-1992. Hyväksynnästä päättivät kaksi arvostelevaa tuomaria, jotka vertasivat kissaa rotumääritelmään ja päätöksen piti olla yksimielinen. Standardi vuodelta 1976 on kokenut muutoksia vuosien varrella, mutta alla alkuperäinen: Type: Broad build and high/tall legs. Head: Long, triangular, straight profile or slightly concave bend without a ‘stop’ or break, good chin. Eyes: Large, open, colour matching the coat. Ears: High, with tufts. They have to sit high on the head but not too close. Coat: Long, slightly ‘wooly’ undercoat. Overcoat smooth, hanging, more of an oily quality that that of the Persian so that it doesn’t become matted. ‘Knickers’ on the back legs, ‘collar’, ‘shirt on the breast’, ‘cheek-beard’ preferably in a triangular shape from the ears. All colours allowed. Tail: Long and bushy (fox’s tail). Condition: muscular and strong and broad. Note: the girls are very feminine and the profile usually does not become as full as that of the boys. Smaller, and finer than the boys. Suomessa on noviisiluokan kautta rekisteröity norjalaisia metsäkissoja seuraavasti:
Ensimmäiset Suomeen tuonnit:
Norjalaisia metsäkissoja on Suomessa rekisteröity seuraavasti:
Näyttelyissä norjalainen metsäkissa kilpaili alkuun pitkäkarvojen, kuten persialaisten, kanssa ja kissat oltiin jaettu neljään ryhmään: non-agoutit (kuviottomat), agoutit, non-agoutit valkealla ja agoutit valkealla. Suomalaiseen näyttelyyn norjalainen metsäkissa osallistui ensimmäisen kerran 1978. Näyttelyosallistuminen on kasvanut noista ajoista räjähdysmäisesti, koska vuonna 2006 norjalaisen metsäkissan tuloksia kirjattiin kaikista roduista eniten, yhteensä 1911, yksittäisiä kissoja 752. Todettakoon vielä, että kaikkien rotujen ja kotikissojen arvostelujen määrä oli tuolloin yhteensä 16356. Suomalainen rotuyhdistys sai alkunsa 22.1.1989 kokouksessa, johon osallistuivat jotkut vielä tänäkin päivänä aktiivisesti kasvattavat henkilöt. Yhdistys solmi yhteistyösopimuksen Suomen Kissaliitto ry:n kanssa 1993 ja toimii edelleen aktiivisesti kasvattaja- ja rotuharrastajavoimin. Norjalainen metsäkissa ry:n kotisivuilla on paljon lisää mielenkiintoista tietoa. Lähteet:Mettis 1/2007 teksti: Eila TähtiMettis 2/2007 teksti: Eila Tähti Kissa 1/2007 http://www.norskskovkat.info/pedigree/ http://www.pawpeds.com/db/?p=nfo&date=iso http://www.swissskogkatt.ch/EN/n_geschichte.asp http://www.kissaliitto.fi/rekisteroinnit.php http://www.norgeskaukatt.co.uk/breeding/breeding.html http://en.wikipedia.org/wiki/Norse_Mythology |
 Ensimmäinen virallinen norjalainen metsäkissa: Pans Truls |
Viimeksi
päivitetty 13.9.2009
Last updated 13 Sep 2009
Last updated 13 Sep 2009
© 2008
FIN*Cat'omatic
kuvien ja tekstien luvaton lainaaminen kielletty
unsolicited quoting of texts and photos is prohibited