|
 A-pentueen naperoista poseeraavat tässä Nana ja Alpo |
Saimme kasvattajanimen FIN*Cat'omatic heinäkuussa 2005. Nimen keksiminen olikin työn takana, kun ensimmäiset ehdotukset tulivat hylättyinä takaisin. Ne, tai niitä hyvin paljon muistuttavat olivat jo käytössä Fifessä. Tuohon aikaan ei vielä FIFEn kasvattajanimien tietokantaa ollut hakijoiden yleisessä käytössä, joten nimiehdotukset esitettiin täysin hakuammuntana. Koska tyttäreni on mitä innokkain kissaharrastaja, halusin, että kissalan nimessä on mukana hänen toinen nimensä Katariina ja Cat-alkuiset viittaisivat samalla mukavasti kissaan. Ensimmäisen ehdotushylkäyksen jälkeen meidän piti etsiä muita vaihtoehtoja. Pyörittelimme kissojemme nimiä, niiden luonteenpiirteitä löytääksemme jonkun mukavan yhdistelmän. Bimse on niin aristocratic ja Cata niin diplomatic ja näiden yhdistelmästä syntyi Cat'omatic. Kasvattajan tulikasteen saimme kesällä 2006, jolloin kahden viikon väliajoin syntyivät ensimmäinen oma pentueemme sekä FIN*Sannilan sijoituspentue. Kokemus oli hieno ja opettava, ja niinpä jatkamme pienimuotoista kasvatusta innostuneena. Tosin emme enää usealla samanaikaisella pentueella. Pentueita syntyy meille tosi harvakseltaan. Näiden viiden vuoden aikana meillä on syntynyt kolme omaa ja yksi sijoituspentue. Emme halua, emmekä voi, kasvattaa kotoista kissapopulaatiotamme, jotta kaikille karvakavereille olisi riittävästi aikaa hellittelyyn, hoitoon ja kunkin erityispiirteiden huomioimiseen. Haluamme myös välttää ison joukon keskuudessa joskus syntyvät erimielisyydet ja siitä johtuvan stressin. Kissamme elävät rakastettuina ja palveltuina, ulkopuolisten mielestä joskus liiankin täysivaltaisina, perheenjäseninä. Pennut syntyvät ja kasvavat ensimmäiset viikot sänkyni vieressä, josta niitä on helppo tarkkailla ja jossa ne tottuvat ihmisten läsnäoloon ihan pienestä pitäen. Kun tassut alkavat kantaa, saavat ne käyttää koko kotiamme tutkimusretkiinsä. Pienet kissanalut tarvitsevat paljon huolenpitoa ja hellää totuttamista kissanelämään ihmisten kanssa. Naperoita sylitellään ja käsitellään paljon, jotta heistä kehittyisi mahdollisimman sosiaalisia ja luottavaisia yksilöitä. Ja mikäs sen mieluisampaa, kuin auttaa ja seurata palleroisia niiden huiman nopeassa kehityksessä! Tavoitteenamme on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia, rodunomaisia ja isokokoisia mettiksiä rakastavien ja luotettavien perheiden jäseniksi ja iloksi. Samat arvot ovat luettavissa miltei kaikkien kasvattajien sivuilta, ja se on hyvä, sillä se kertoo suomalaisten kissaloiden vahvasta tahdosta pitää rodun terveystilanne vakaana ja säilyttää sen uljaat tunnusomaiset piirteet myös tulevaisuudessa. Terveyttä haetaan käyttämällä mahdollisimman kaukaista ulkosiitosta ja terveitä, hyväluonteisia vanhempia, jotka on testattu kissan leukoosiviruksen, immuunikadon ja kissan sieni-ihottuman (canis microsporum) varalta ennen astutusta. Nämä testit tekevät miltei poikkeuksetta kaikki kasvattajat. Norjalaisen metäskissan kasvatuksessa ei ole pakollisia testejä perinnöllisten sairauksien vuoksi, kuten joillakin muilla roduilla. Hyväluonteiset vanhemmat edesauttavat pennun sosiaalisuuden kehitystä mukavaksi kissa-aikuiseksi. Emo madotetaan annen astusta ja tiineyden puolivälissä. Samoin pennut madotetaan ainakin neljä kertaa ja rokotetaan kahdesti ennen luovutusta. Emon ja pentujen ruokintaan suhtaudumme huolella ja tarkasti. Rodun ulkoisista tunnusmerkeistä tärkeimpiä minulle on vahvaluustoisuus, vartalon rakenne ja suurikokoisuus. Haen kasvatuskissoiltani ensisijaisesti näitä. Mukavaahan tietysti olisivat suuret tupsukorvatkin, mutta neloskategorian lepakkokorvia muistuttavia purjeita en vielä isokokoisella, täyskasvuisella mettiksellä ole nähnyt. Sen sijaan kauniisti pään kolmion ulkoreunoja seuraavia, tyvestään avoimia kaunismuotoisia pienempiä korvia pääsee useammin ihastelemaan. Mettiksessä ihastuttaa suora ja pitkä profiili, joka päättyy kauniisti kaareutuvaan otsaan. Läheskään aina ei luonto näitä ominaisuuksia suoranokkaisille vanhemmille suo, vaan on latteita otsia ja notkoja nenissä. Kaikkia kissojahan ei ole tarkoitettu näyttelytähdiksi tai sukua jatkamaan, ja näin pienellä kasvatuksella ei ns isompien kasvattajien isolla ja kunnioitettavalla työllä aikaansaamia omia linjoja pysty saavuttamaan. Siksipä pennun ja rakastavan kodin kohtaaminen on minulle kasvattajana se antoisin hetki. Näyttelyihin en uutta kotia velvoita, vaikka kasvattien seuraaminen siellä mahtavalta tuntuukin. Näyttelyt kun nyt eivät vain realistisestikaan ajatellen ole jokaperheen juttu - syystä tai toisesta. Jos uusi perhe kuitenkin näyttelytouhuista innostuu, olen innolla heitä siinä tukemassa. Jalostukseen myyn pennun sillä ehdolla, että ostajalla on ostohetkellä todistettavasti virallinen kasvattajanimi ja/tai uroskissan omistajan sitoumus sekä suunnitelma, joka ottaa huomioon ehdottomasti kissan hyvinvoinnin. Ja tietenkin, jos pentu mielestäni on jalostustasoinen. Jonkinlainen hengenheimolaisuus ja henkilökemia pitäisi myös olla. Kasvatuksen on jokainen aloittanut kukin omalla silloisella tietämyksellään ja toivottavasti myös omien kissojensa kasvattajan tuella. Autan siis mielelläni siinä, missä pystyn tulevan jalostukissan perhettä. Kasvatus käsitteenä onkin minusta isompi yhtälö, kuin iloisten pikkuviikareiden maailmaan ja maailmalle saattaminen. Se on mielestäni myös uusien perheiden tukemista ja pennun aikuisiänkin seuraamista. Pennunostaja saa meiltä kummilahjana rotuyhdistyksen jäsenyyden (Norjalainen metsäkissa ry) pennun ostovuodelle, pentupakkausken sekä tarpeen vaatiessa näyttelyverhot ja muita tarvikkeita. Itsestäänselvää on, että olen apuna kaikissa kasvattini elämänvaiheissa. Kaikki rodusta kiinnostuneet ovat meille lämpimästi tervetulleita tutustumaan kissoihimme ihan ilman ostoaikeitakin. Norjalainen metsäkissa on rotuna niin upea, että sen ilosanomaa levittää mielellään aina kuin se on mahdollista. |
 B-pentueen sisarukset Hertta ja Watson |
Viimeksi
päivitetty 13.9.2009
Last updated 13 Sep 2009
Last updated 13 Sep 2009
kuvien ja tekstien luvaton lainaaminen kielletty
unsolicited quoting of texts and photos is prohibited