Kasvatuksesta
Kissalamme on Suomen Kissaliittoon rekisteröity ja toimii
FIFe-katto-organisaation alla. Saimme kasvattajanimen FIN*Cat'omatic
heinäkuussa 2005. Nimen
keksiminen olikin työn takana, kun ensimmäiset ehdotukset tulivat
hylättyinä takaisin. Ne, tai niitä hyvin paljon muistuttavat olivat jo
käytössä Fifessä. Tuohon aikaan ei vielä FIFEn kasvattajanimien
tietokantaa ollut hakijoiden yleisessä käytössä, joten nimiehdotukset
esitettiin täysin hakuammuntana. Toisella yrittämällä saimmekin sitten
haluamamme kissalanimen.
Kasvattajan tulikasteen saimme kesällä 2006, jolloin kahden viikon
väliajoin syntyivät ensimmäinen oma pentueemme sekä FIN*Sannilan
sijoituspentue. Kokemus oli hieno ja opettava, ja niinpä jatkoimme
pienimuotoista kasvatusta innostuneena.
Kasvattajan peruskurssin kävin vuonna 2006. Pawpedsin
kasvattajakursseista olen suorittanut tasot G1 ja G2. G3-kurssia
englanniksi odottelen innolla!
Pentueita syntyy meille tosi harvakseltaan. Näiden kuutisen vuoden
aikana meillä on syntynyt kuusi omaa ja yksi sijoituspentue. Emme
halua, emmekä voi, kasvattaa kotoista kissapopulaatiotamme suureksi,
jotta kaikille karvakavereille olisi riittävästi aikaa hellittelyyn,
hoitoon ja kunkin erityispiirteiden huomioimiseen. Haluamme myös
välttää ison joukon keskuudessa joskus syntyvät erimielisyydet ja siitä
johtuvan stressin. Myös mahdollisten sairauksien vuoksi tehtäviin
eristyksiin on varauduttava. Näiden syiden vuoksi etsinkin mukavia
yhteistyökykyisiä sijoituskoteja.
Kissamme elävät rakastettuina ja palveltuina, ulkopuolisten mielestä
joskus liiankin täysivaltaisina, perheenjäseninä. He saavat normaalisti
liikkua vapaasti kaikkialla kodissamme. He ulkoilevat aina valvottuna -
useimmiten lasitetulla parvekkeellamme.
Pennut syntyvät ja kasvavat ensimmäiset viikot sänkyni vieressä, josta
niitä on helppo tarkkailla, ja jossa ne tottuvat ihmisten läsnäoloon
ihan pienestä pitäen. Kun tassut alkavat kantaa, saavat ne käyttää koko
kotiamme tutkimusretkiinsä. Pienet kissanalut tarvitsevat paljon
huolenpitoa ja hellää totuttamista kissanelämään ihmisten kanssa.
Naperoita sylitellään ja käsitellään paljon, jotta heistä kehittyisi
mahdollisimman sosiaalisia ja luottavaisia yksilöitä. Ja mikäs sen
mieluisampaa, kuin auttaa ja seurata palleroisia niiden huiman nopeassa
kehityksessä!
Tavoitteenamme on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia ja rodunomaisia
mettiksiä rakastavien ja luotettavien perheiden jäseniksi ja iloksi.
Samat arvot ovat luettavissa miltei kaikkien kasvattajien sivuilta, ja
se on hyvä, sillä se kertoo suomalaisten kissaloiden vahvasta tahdosta
pitää rodun terveystilanne vakaana ja säilyttää sen uljaat
tunnusomaiset piirteet myös tulevaisuudessa.
Terveyttä haetaan mahdollisimman pienestä sukusiitos- ja
sukukatokertoimista ja pyrkimällä valitsemaan vain terveitä,
hyväluonteisia vanhempia. Vanhemmat on testattu kissan
leukoosiviruksen, immuunikadon, GSD IV:n ja HCM:n varalta ennen
astutusta. Hyväluonteiset vanhemmat edesauttavat pennun sosiaalisuuden
kehitystä mukavaksi kissakansalaiseksi.
Luovuimme kissojen rutiininomaisesta madottamisesta. Mielestäni on
turha syöttää lääkkeitä kissalle vain varmuuden vuoksi, kun loistesti
ulostenäytteestä on helppo, nopea ja suhteellisen edullinen vaihtoehto,
joka ei rasita kissan elimistöä. Meille tämä ratkaisu sopii hyvin,
sillä kissat eivät ulkoile vapaasti ja herkuttele luonnon antimilla,
kuten hiirillä. Ulostenäytteet tutkitaan pennuilta ennen ensimmäistä
rokotusta vähintään kerran ja koko kissalasta parisen kertaa vuodessa.
Pennun ja rakastavan kodin kohtaaminen on minulle kasvattajana se
antoisin hetki. Näyttelyihin en uutta kotia velvoita, vaikka kasvattien
seuraaminen siellä mahtavalta tuntuukin. Näyttelyt kun nyt eivät vain
realistisestikaan ajatellen ole jokaperheen juttu - syystä tai
toisesta. Jos uusi perhe kuitenkin näyttelytouhuista innostuu, olen
innolla heitä siinä tukemassa.
Jalostukseen myyn pennun sillä ehdolla, että ostajalla on ostohetkellä
todistettavasti virallinen kasvattajanimi ja/tai uroskissan omistajan
sitoumus sekä suunnitelma, joka ottaa huomioon ehdottomasti kissan
hyvinvoinnin. Ja tietenkin, jos pentu mielestäni on jalostustasoinen.
Jonkinlainen hengenheimolaisuus ja henkilökemia pitäisi myös olla.
Kasvatuksen on jokainen aloittanut kukin omalla silloisella
tietämyksellään ja toivottavasti myös omien kissojensa kasvattajan
tuella. Autan siis mielelläni siinä, missä pystyn tulevan jalostukissan
perhettä.
Kasvatus käsitteenä onkin minusta isompi yhtälö, kuin iloisten
pikkuviikareiden maailmaan ja maailmalle saattaminen. Se on mielestäni
myös uusien perheiden tukemista ja pennun aikuisiänkin seuraamista.
Pennunostaja saa meiltä kummilahjana rotuyhdistyksen jäsenyyden
(Norjalainen metsäkissa ry) pennun ostovuodelle, pentupakkauksen sekä
tarpeen vaatiessa näyttelyverhot ja muita tarvikkeita. Itsestäänselvää
on, että olen apuna kaikissa kasvattini elämänvaiheissa.
Kaikki rodusta kiinnostuneet ovat meille lämpimästi tervetulleita
tutustumaan kissoihimme ihan ilman ostoaikeitakin. Norjalainen
metsäkissa on rotuna niin upea, että sen ilosanomaa levittää mielellään
aina kuin se on mahdollista.




