Kasvatuksesta

Kissalamme on Suomen Kissaliittoon rekisteröity ja toimii FIFe-katto-organisaation alla. Saimme kasvattajanimen FIN*Cat'omatic heinäkuussa 2005. Nimen keksiminen olikin työn takana, kun ensimmäiset ehdotukset tulivat hylättyinä takaisin. Ne, tai niitä hyvin paljon muistuttavat olivat jo käytössä Fifessä. Tuohon aikaan ei vielä FIFEn kasvattajanimien tietokantaa ollut hakijoiden yleisessä käytössä, joten nimiehdotukset esitettiin täysin hakuammuntana. Toisella yrittämällä saimmekin sitten haluamamme kissalanimen.

Kasvattajan tulikasteen saimme kesällä 2006, jolloin kahden viikon väliajoin syntyivät ensimmäinen oma pentueemme sekä FIN*Sannilan sijoituspentue. Kokemus oli hieno ja opettava, ja niinpä jatkoimme pienimuotoista kasvatusta innostuneena.

Kasvattajan peruskurssin kävin vuonna 2006. Pawpedsin kasvattajakursseista olen suorittanut tasot G1 ja G2. G3-kurssia englanniksi odottelen innolla!

Pentueita syntyy meille tosi harvakseltaan. Näiden kuutisen vuoden aikana meillä on syntynyt kuusi omaa ja yksi sijoituspentue. Emme halua, emmekä voi, kasvattaa kotoista kissapopulaatiotamme suureksi, jotta kaikille karvakavereille olisi riittävästi aikaa hellittelyyn, hoitoon ja kunkin erityispiirteiden huomioimiseen. Haluamme myös välttää ison joukon keskuudessa joskus syntyvät erimielisyydet ja siitä johtuvan stressin. Myös mahdollisten sairauksien vuoksi tehtäviin eristyksiin on varauduttava. Näiden syiden vuoksi etsinkin mukavia yhteistyökykyisiä sijoituskoteja.

Kissamme elävät rakastettuina ja palveltuina, ulkopuolisten mielestä joskus liiankin täysivaltaisina, perheenjäseninä. He saavat normaalisti liikkua vapaasti kaikkialla kodissamme. He ulkoilevat aina valvottuna - useimmiten lasitetulla parvekkeellamme.

Pennut syntyvät ja kasvavat ensimmäiset viikot sänkyni vieressä, josta niitä on helppo tarkkailla, ja jossa ne tottuvat ihmisten läsnäoloon ihan pienestä pitäen. Kun tassut alkavat kantaa, saavat ne käyttää koko kotiamme tutkimusretkiinsä. Pienet kissanalut tarvitsevat paljon huolenpitoa ja hellää totuttamista kissanelämään ihmisten kanssa. Naperoita sylitellään ja käsitellään paljon, jotta heistä kehittyisi mahdollisimman sosiaalisia ja luottavaisia yksilöitä. Ja mikäs sen mieluisampaa, kuin auttaa ja seurata palleroisia niiden huiman nopeassa kehityksessä!

Tavoitteenamme on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia ja rodunomaisia mettiksiä rakastavien ja luotettavien perheiden jäseniksi ja iloksi. Samat arvot ovat luettavissa miltei kaikkien kasvattajien sivuilta, ja se on hyvä, sillä se kertoo suomalaisten kissaloiden vahvasta tahdosta pitää rodun terveystilanne vakaana ja säilyttää sen uljaat tunnusomaiset piirteet myös tulevaisuudessa.

Terveyttä haetaan mahdollisimman pienestä sukusiitos- ja sukukatokertoimista ja pyrkimällä valitsemaan vain terveitä, hyväluonteisia vanhempia. Vanhemmat on testattu kissan leukoosiviruksen, immuunikadon, GSD IV:n ja HCM:n varalta ennen astutusta. Hyväluonteiset vanhemmat edesauttavat pennun sosiaalisuuden kehitystä mukavaksi kissakansalaiseksi.

Luovuimme kissojen rutiininomaisesta madottamisesta. Mielestäni on turha syöttää lääkkeitä kissalle vain varmuuden vuoksi, kun loistesti ulostenäytteestä on helppo, nopea ja suhteellisen edullinen vaihtoehto, joka ei rasita kissan elimistöä. Meille tämä ratkaisu sopii hyvin, sillä kissat eivät ulkoile vapaasti ja herkuttele luonnon antimilla, kuten hiirillä. Ulostenäytteet tutkitaan pennuilta ennen ensimmäistä rokotusta vähintään kerran ja koko kissalasta parisen kertaa vuodessa.

Pennun ja rakastavan kodin kohtaaminen on minulle kasvattajana se antoisin hetki. Näyttelyihin en uutta kotia velvoita, vaikka kasvattien seuraaminen siellä mahtavalta tuntuukin. Näyttelyt kun nyt eivät vain realistisestikaan ajatellen ole jokaperheen juttu - syystä tai toisesta. Jos uusi perhe kuitenkin näyttelytouhuista innostuu, olen innolla heitä siinä tukemassa.

Jalostukseen myyn pennun sillä ehdolla, että ostajalla on ostohetkellä todistettavasti virallinen kasvattajanimi ja/tai uroskissan omistajan sitoumus sekä suunnitelma, joka ottaa huomioon ehdottomasti kissan hyvinvoinnin. Ja tietenkin, jos pentu mielestäni on jalostustasoinen. Jonkinlainen hengenheimolaisuus ja henkilökemia pitäisi myös olla. Kasvatuksen on jokainen aloittanut kukin omalla silloisella tietämyksellään ja toivottavasti myös omien kissojensa kasvattajan tuella. Autan siis mielelläni siinä, missä pystyn tulevan jalostukissan perhettä.

Kasvatus käsitteenä onkin minusta isompi yhtälö, kuin iloisten pikkuviikareiden maailmaan ja maailmalle saattaminen. Se on mielestäni myös uusien perheiden tukemista ja pennun aikuisiänkin seuraamista. Pennunostaja saa meiltä kummilahjana rotuyhdistyksen jäsenyyden (Norjalainen metsäkissa ry) pennun ostovuodelle, pentupakkauksen sekä tarpeen vaatiessa näyttelyverhot ja muita tarvikkeita. Itsestäänselvää on, että olen apuna kaikissa kasvattini elämänvaiheissa.

Kaikki rodusta kiinnostuneet ovat meille lämpimästi tervetulleita tutustumaan kissoihimme ihan ilman ostoaikeitakin. Norjalainen metsäkissa on rotuna niin upea, että sen ilosanomaa levittää mielellään aina kuin se on mahdollista.