FIN*Cat'omatic Aenes Argenteus eli Alpo

Olen Auli Ruotsalainen, tämän kasvattajanimen omistaja sekä sivuston ylläpitäjä. Innokkaana ja kätevänä apulaisenani toimii tyttäreni Veera. Asumme Kuopiossa Päivärannan kaupunginosassa, joka sijaitsee noin neljä kilometriä keskustasta pohjoiseen. Kissakansaa edustavat norskitytöt Bimse ja Cata, mettispoika Dumle ja maatiaisherra Leevi.

 

Vaikka kissoja minulla on ollut lapsuudesta saakka, rotukissaharrastajana olen hyvin tuore. Ensimmäinen norski, Bimse, kun tuli meille vasta vuonna 2004.

 

Kasvattajanimen FIN*Cat'omatic saimme heinäkuussa 2005 ja tähän mennessä meille on syntynyt kaksi pentuetta, yksi oma ja yksi sijoituspentue FIN*Sannilan kasvattajanimelle.

 

Tämä harrastus täyttää suurimman osan vapaa-ajastamme: kissojen kanssa leikkiminen, niiden säännöllinen hoitaminen, näyttelyt, niihin valmistautuminen, kissakirjallisuuden ja artikkeleiden etsiminen sekä tutkiminen, valokuvaus on kokonaispaketti, johon saa upotettua päivästä tunnin jos toisenkin. Varsinkin kun pakollinen leipätyö haukkaa vuorokauteen harmillisen suuren loven.

 

    

 

Leevi Leijona
 

 

 Rotukissaharrastus hiipi meille ihan arvaamatta. Etsimme loppuvuodesta 2003 tuolloin pentuikäiselle maatiaispojallemme, Leeville, kissakaveria. Mielessä pyöri ajatus pentuikäisestä pitkäkarvaisesta maatiaisesta, kun rotukissat olivat meille ihan tuntematon ajatus tuohon aikaan. Lähikuntien löytöeläinsuojissa ei kuitenkaan ollut silloin kodittomia pentuja. Näillä seuduilla kotia etsiviä maatiaiskissoja on aikaisemmin ollut pilvin pimein, joten tilanne, jossa kärsimätön pentukuumeinen ei uutta perheenjäsentä löytänyt, oli uusi ja masentava.

Joulupyhinä netissä surffaillessamme osuimme sitten SRK:n rotukuvaussivuille. Silmää miellyttivät kaikista kauniista vaihtoehdoista eniten puolipitkäkarvat. Siispä tuumasta toimeen ja soittelemaan kasvattajille.

   
 
FIN*Cat'omatic Aurifex Audax ja ylpeä omistaja harjoittelemassa näyttelyasentoa

 

  

Meilasin myös ISROKin pentuvälittäjänä tuolloin toimineelle Marjolle, joka tuokion harkittuaan kutsui meidät katsomaan pieniä mettispentujaan. Jo tuossa vaiheessa oli haaveissa kasvatus ja etsimme nimenomaan sijoituskissaa, kun oma tietämyksemme oli miltei olematon. Itseksemme tuskin olisimme uskaltaneet saattaa yhtäkään pentuetta maailmaan.

 

Kun Marjo sitten päätti sijoittaa meille supersuloisen  sinitiikeripentunsa oli peli pelattu. En muista, milloin aika olisi kulunut niin hitaasti, kuin pientä rasavilliprinsessaa odottaessa.

 

Myöhemmin ajatellen tunnen olleeni todella onnekas. Tapasin tietäviä ja rohkeita kasvattajia, jotka auttoivat meidät alkuun alkuaskelillamme.

   
   

 

    
  Aikaisemmin kissojen tarkkailtavana meillä oli akvaario, mutta eräänä myöhäisenä lauantai-iltana se päätti peruspuhdistuksen yhteydessä hypätä varpaalleni tuhoisin seurauksin. Allas halkesi yhdeltä sivustaltaan ja putsaajan varvas murtui. Entiselle akvaarion omistajalle, eli Veeralle ehdotettiin joko uuden altaan ostamista tai vanhan muuttamista terraarioksi, johon olisi luvassa pieni asukki. Niinpä meille muutti vuosi sitten uusi perheenjäsen, leopardigekkotyttö nimeltään Lauva, jonka touhujen seuraaminen onkin ollut ennakko-odotusteni vastaisesti yllättävän mielenkiintoista! Tosin elävillä sirkoilla ja jauhomadoilla ruokkiminen ei vieläkään lempipuuhiani ole.

Eläintarhaamme kuuluu myös pitkäkarvainen syyriailaishamsteri Nemuru, joka asustaa kissavapaalla alueella eli Veeran huoneessa.