Profiilimannekiinina tässä Bimse.

Ulkonäkö


Norjalainen metsäkissa on rotuna isokokoinen. Vartalon on oltava pitkä, voimakas, vahvaluustoinen ja korkeajalkainen. Takajalat ovat korkeammat kuin etujalat. Tassujen on oltava pyöreät ja polkuanturoiden välissä on karvoja.

Pään muoto on tasakärkinen kolmio. Leuka vahva siten, että se on suorassa linjassa nenänpään kanssa. Korvat ovat isot, kolmiomaiset, teräväkärkiset ja ne ovat avoimet tyvestä. Korvien pitää seurata pään kolmion ulkolinjaa. Korvissa voi olla myös tupsut. Silmät ovat avoimet ja hiukan vinot. Norskilla on myös oma, hiukan villi ilme. Profiili on oltava suora ja pitkä päättyen kauniisti kaareutuvaan otsaan ja päälakeen.

Turkki on puolipitkä ja se muodostuu kahdesta kerroksesta: villavasta aluskarvasta ja sitä peittävästä pidemmästä ja karkeammasta suojakarvasta. Turkki ei saa olla pehmeä. Mettiksellä on yleensä tuuhea kauluri ja pitkät toppapöksyt takajaloissa. Mettiksen väreiksi sallitaan kaikki muut, paitsi suklaa, kaneli, lila ja beige. Värit voivat olla joko kuviollisia tai kuviottomia, valkoisella tai ilman. Kuvioita ovat tiikeri, tabby ja täplikäs. Valkoisen määrän mukaan kissa luokitellaan joko vaniksi, harlekiiniksi, bicolouriksi tai määrittelemätön määrä-luokkaan. Valkoisen määrän jaottelu löytyy Norjalainen metsäkissa ry:n sivuilta. Mettisten eri väreistä on runsaasti kuvia väriryhmittäin ruotsinkielisellä NFO Colour Guide-sivustolla. Naamio on mettiksellä kielletty.

Norskin häntä on pitkä ja vahva, ja sen pitää ylettyä selän yli vedettynä lapaluiden väliin. Hännän on oltava suora ilman knikkejä. Siinä on myös oltava pitkä ja tuuhea karva.

Aikuisen uroksen koko on keskimäärin 6-8 kg ja naaraan 3-6 kg.

Luonne


Norjalainen metsäkissa on luonteeltaan rohkea, itsenäinen ja seurallinen. Siksi se tulee toimeen hyvin muiden kissojen, koirien ja lasten kanssa. Se ei kaipaa välttämättä toista kissa seurakseen, mutta lajikaverin kanssa elämä on yleensä virikkeellisempää. Mettis ei ole kovin äänekäs rotu ja vilkkaustaso on yleensä matalampi kuin hyvin lyhytkarvaisilla lajitovereilla.

Mettis osallistuu vielellään perheen kaikkiin toimiin ja on leikkisä. Norskeissa on paljon noutavia kissoja, jotka väsymättä kantavat hänelle viskattua palloa leikittäjälle takaisin. Voimakkuutensa takia tämä rotu on yksi harvoista, joka laskeutuu puusta pää alaspäin.  Kissalle pitäisikin olla aina korkea ja tukeva kiipeilyypuu, jossa hän saa jumpata voimakkaita lihaksiaan.

Turkin hoito

Metsäkissan turkki on yleensä helppohoitoinen. Viikottainen kampaus riittää, jolloin mahdolliset takutkaan eivät pääse yllättämään. Turkin laadusta, karvainvaihtokierron vaiheesta, kostealla ilmalla ulkoilusta jne riippuen niitä voi tulla kainaloihin, vatsaan, housuihin ja häntään.  Tärkeää on huolehtia siitä, että alkava takku saadaan selvitetyksi ennenkuin se huopaantuu ihoon saakka.

Meidän mettiksemme eivät vetta pelkää, joten niiden pesu ei ole hankalaa. Pesty turkki on ihanan kuohkea ja kaunis sekä helpottaa kuolleen karvan lähtemistä karvainvaihdon aikaan. Näyttelykissojen kauneudenhoitoon pesu kuuluu väistämättömästi ja neuvoja saa esimerkiksi kasvattajalta.

Hännän pituutta ja tuuheutta esittelee Dumle
 
 
Viimeksi päivitetty 24.7.2008
Last updated 24 July 2008